Chinchillan sieni-infektiot

Chinchillan ihon sieni-infektiota kutsutaan yleensä nimellä fungus. Voidaan puhua myös silsasta. Fungusta aiheuttavat dermatofyytit, jotka ovat sieniä. Tällaiset sienet käyttävät ravintonaan ihosta, karvoista ja kynsistä löytyvää keratiinia.

Fungus on herkästi tarttuva ja siitä voi olla hankalaa päästä kokonaan eroon. Jos huomaa chinchillassa fungukseen viittaavia oireita, kannattaa hoito aloittaa mahdollisimman pian.

Fungus esiintyy ensimmäisenä usein nenän tai silmien ympärillä kaljuna kohtana. Siitä se leviää seuraavaksi yleensä sukupuolielinten ympäristöön ja etutassuihin. Lopulta se leviää ympäri kehoa, eli fungusta voi esiintyä missä kohdassa kehoa tahansa.

Fungus aiheuttaa karvattomia ja punaisia kohtia ihossa. Ihossa on suomumaista hilsettä ja iho voi olla vähän koholla. Fungus voi aiheuttaa myös kutinaa. Jos jokin kohta ihosta on karvaton, mutta iho on siitä kohdasta siisti, ei kyseessä ole todennäköisesti fungus vaan karvat ovat lähteneet muusta syystä.

Jos chinchillalla on fungus, kannattaa miettiä onko ympäristössä jotakin sellaisia tekijöitä, josta chinchilla olisi sen voinut saada. Onko ympäristössä tehty suuria muutoksia? Onko chinchilla voinut altistua toiselle eläimelle/ihmiselle, jolla on sieni-infektio? Onko chinchillan pito- tai juoksutuspaikassa kosteusongelmia/hometta? Onko chinchillan häkissä ollut homeista kuiviketta tai heinää? Fungus myös leviää chinchillasta toiseen muun muassa kylpyhiekan ja kuivikkeiden mukana. Huono ilmanvaihto, kostea ilma, vastustuskykyä alentavat sairaudet ja stressi voivat edesauttaa funguksen puhkeamista.

Jos hankkii chinchillan tarhalta tai ulkomailta, jossa chinchilla elää usean muun yksilön seurassa, voi chinchillaa pitää hetken karanteenin tyyppisesti mahdollisten fungusoireiden varalta. Chinchilla voi myös kantaa fungusta oireettomana.

Iholla voi olla myös bakteeritulehdus funguksen kanssa yhtä aikaa. Tällaisessa tapauksessa iho on pahemman näköinen ja tulehdus leviää todella nopeasti. Bakteeritulehduksessa voi iholla näkyä haavoja ja rupimuodostusta. Tällaisessa tapauksessa bakteeritulehdus pitää hoitaa ensin, koska fungukseen auttavat lääkkeet eivät paranna bakteeritulehdusta.

Funguksen diagnoosi on tehdään usein oireiden perusteella. Dermatofyyttiviljely on kuitenkin mahdollista teettää. Tällöin ihosta otetaan näyte, joka lähetetään laboratorioon tutkittavaksi.

Fungukseen käytettäviä suun kautta otettavia lääkkeitä ovat itrakonatsoli ja terbinafiini. Terbinafiiniä on olemassa myös voiteena. Kylpyhiekkaan lisättävä rikkijauhe on tehokas hoito fungukseen. Sen pitäisi toimia noin viikossa. Yksi tällainen tuote on Wittemolen Chinchilla Fungi Stop, jota saa tilattua ainakin ulkomaisista verkkokaupoista. Jos chinchillalla on häkkikaveri, tulee myös sen turkki käsitellä.

Jos ihottumaisiin kohtiin käytetään paikallishoitoa, pitää lääke levittää jonkin verran ihottumaisen kohdan ulkopuolelle. Pelkkä paikallishoito ei kuitenkaan yksinään riitä, vaan sen lisäksi pitää olla kokonaisvaltaisempi hoito myös.

Chinchillan häkin ja kaikkien tarvikkeiden perusteellinen puhdistaminen pitää tehdä välittömästi hoidon alkaessa, jotta chinchilla ei saa tarvikkeista uutta tartuntaa. Puhdistusta pitää jatkaa koko hoidon ajan. Myös kylpyhiekka pitää vaihtaa. Sieni-itiöt elävät pitkään pinnoilla ja kuivikkeissa. Esimerkiksi Virkon S-desinfiointiaine tehoaa sieni-itiöihin. Myös höyrypesuri on tehokas apu siivouksessa.

Fungusta voi aiheuttaa eri lajit ja joskus myös oireiden vakavuus on taudinaiheuttajasta riippuvainen. Chinchilloilla fungusta voivat aiheuttaa mm.Trichophyton mentagrophytes, Microsporum canis/gypseum.

Lähteet:

  • Donnelly, Rush & Lackner (2006): Ringworm in small exotic pets https://www.sciencedirect.com/science/article/abs/pii/S1055937X00800067
  • Frohlich (2021): Fungal infections in chinchillas https://www.msdvetmanual.com/exotic-and-laboratory-animals/rodents/chinchillas
  • Marietto-Gonçalves (2015): Ringworm by Microsporum canis in ling-tailed chinchilla https://periodicos.ufersa.edu.br/index.php/acta/article/view/5163
  • Sunset Chinchillas: Fungal or ringworm infections in chinchillas (2000)

 

Entsyymit ummetuksen hoidossa

Usein kuulee suositeltavan ananasmehua chinchillan ummetuksen hoitoon. Tähän on ihan perusteltu syy, miksi ananasmehu on vaikkapa appelsiinimehua parempi vaihtoehto.

 Olet varmaan joskus huomannut, että varsinkin tuore ananas pistelee kieltä ja suuta. Tähän on syynä entsyymi nimeltään bromelaiini. Bromelaiini on tehokas pilkkomaan proteiineja, joita on hyvin monessa paikassa, kuten ihmisen kielessä. Tästä syystä bromelaiinia käytetään mm. lihan mureuttamisessa. Tätä entsyymiä on ananaksen mehussa, hedelmälihassa sekä ytimessä.. Ananasta on käytetty jo vuosisatoja erilaisten tulehdustilojen sekä turvotuksen hoidossa. Bromelaiini on hyödyllinen myös ruoansulatuksessa, koska se pystyy toimimaan sekä suoliston, että vatsalaukun alueella.

 Papaiini on entsyymi, jota on papaijapuun (Carica papaya) hedelmän maitiaisnesteessä (eniten raa’assa hedelmässä), lehdissä ja siemenissä. Se toimii ananaksen tapaan proteiinien pilkkojana ruoansulatuksessa. Myös papaiini toimii tulehdustiloissa ja yleisesti vatsan hyvinvoinnin apuna.

 Ruoansulatusta avustavia entsyymejä löytyy myös tablettimuodossa. Esimerkiksi Oxbow Papaya fruit plus sisältää sekä bromelaiinia, että papaiinia. Parhaimman tuloksen saa valmisteesta, jossa entsyymejä on enemmän, mutta määrien kanssa tulee chinchillan kokoisen eläimen kanssa olla varovainen. Ja kannattaa muistaa myös, että hedelmissä on sokeria, ja ne voivat vieraampana ravintona aiheuttaa chinchillalle vatsavaivoja.

 Lähteet:

https://umm.edu/health/medical/altmed/supplement/bromelain

http://science.howstuffworks.com/innovation/edible-innovations/pineapple-enzyme-tenderize-steak1.htm

http://www.med.nyu.edu/content?ChunkIID=146651

http://worldofenzymes.info/enzymes-introduction/papain/

Miksi chinchillalle tulee niin harvoin kasvaimia?

Käännetty University of Rochesterin Jonathan Sherwoodin luvalla. Kopiointi kielletty.

Rochesterin yliopiston biologit ovat löytäneet aikaisemmin tuntemattoman syöpää estävän mekanismin. Tämä mekanismi on löydetty pieniltä, pitkäikäisiltä jyrsijöiltä, kuten oravilta, kaljurotilta, maaoravilta, piisameilta ja chinchilloilta. Jos tämän mekanismin periaatteet saataisiin selville, voisi siitä olla apua ihmisten syövän hoidossa.

Rochesterin yliopiston biologian apulaisprofessorin ja tutkimuksen päätutkijan Vera Gorbunovan mukaan mekanismi löydettiin vasta nyt, koska yleensä syöpätutkimuksissa käytetään vain ihmisiä ja hiiriä. Hän on myös sitä mieltä, että pienten jyrsijöiden solut ovat hypersensitiivisiä ja reagoivat muutoksiin elinoloissansa helposti hidastamalla solujen jakautumista. Tämä voisi olla hyvin käyttökelpoinen mekanismi, koska se pysäyttäisi syövän etenemisen ja etäpesäkkeiden lähettämisen.

Gorbunovan tiimi on työskennellyt pitkään tutkien yhteyttä jyrsijöiden ruumiin koon ja eliniän välillä. Jyrsijöiden koko vaihtelee pienen hiiren ja ihmisen kokoa olevan kabybaran välillä, ja tutkija voi käyttää tätä seikkaa vertaillessaan useita eri kokoisia, mutta läheistä sukua olevia lajeja. Gorbunova havaitsi, että tämän mekanismin avainsana on telomeraasi, entsyymi, joka pidentää solujen elinikää, mutta toisaalta lisää syöpäriskiä. Telomeraasi on hyvin aktiivinen pienillä, ei suurilla jyrsijöillä.

Gorbunovan tutkimukseen saakka vallitseva viisaus aiheesta oli se oletus, että yhtä pitkään kuin ihminen elävän eläimen täytyy pidätellä telomeraasiaktiivisuutta, ettei se sairastu syöpään. Telomeraasi auttaa soluja lisääntymään ja syöpä on periaatteessa solujen hallitsematonta lisääntymistä. Tästä syystä eläimellä, joka elää 70 vuotta on suuri mahdollisuus sairastua syöpään. Hiiren eliniän ennuste lyhenee muiden luonnollisten tekijöiden, kuten saalistajien, toimesta. Tästä syystä ajateltiin, että hiirellä olisi varaa pieneen syöpäriskiin, kun se voisi hyötyä telomeraasin kyvystä nopeuttaa paranemista.

Mutta Gorbunova kollegoineen osoitti, ettei telomeraasia rajoittanut eliniän odote vaan ruumiin massa. Yksinkertaisesti suurempi määrä soluja lisää sitä todennäköisyyttä, että joku niistä mutatoituisi syöpäsoluksi. Jos ihminen ei rajoittaisi telomeraasiaktiivisuuttaan, olisi meillä paljon useammin ja aikaisemmin syöpiä.

Yllättävien tulosten myötä syntyi uusi kysymys. Miksi pitkäikäiset jyrsijät, kuten yli 24 vuotta elävät tavalliset oravat elävät elämänsä sairastumatta syöpään, vaikka niiden telomeraasiaktiivisuus on täysin toiminnassa niin pitkän ajan?

Gorbunova havaitsi, että oravat, kaljurotat, maaoravat, piisamit ja chinchillat tuottavat suuria määriä telomeraasia, jonka pitäisi lisätä niiden syöpäriskiä elinvuosien varrella. Kuitenkin nämä lajit ovat kehittäneet mekanismin ehkäistä korkeaa telomeraasiaktiivisuutta ja pysyä vapaina syövästä koko pitkän elinikänsä.

”Oravat tietävät parannuskeinon syöpään”, sanoo Gorbunova. Hänen mukaansa lyhytikäiset pienet jyrsijät osoittavat jatkuvaa ja nopeaa solujen jakautumista, mutta nämä pitkäikäiset jyrsijät ovat jotenkin kehittäneet tavan hidastaa solujen jakautumista, silloin kun sille on tarvetta. Gorbunova on sitä mieltä, että oravat ja sen tapaiset jyrsijät ovat kehittäneet tarkan valvontatoiminnon, jonka puitteissa niiden solut pystyvät aistimaan sopivan ja epäsopivan solun jakautumisen ja tarvittaessa estämään soluja jakautumasta. Gorbunova yrittää eristää ja ymmärtää tämän mekanismin sekä toivoo, että se voisi sopia auttamaan ihmisen soluja kasvainten kasvamisen rajoittamisessa.

©University of Rochester

Keltaiset korvat

Keltaisia korvia tavataan chinchilloilla jonkin verran. Keltaisuus johtuu puutteellisesta ruokavaliosta, josta chinchilla saa liian vähän koliinia (liittyy mm. rasva-aineenvaihduntaan), metioniinia (aminohappo) tai E-vitamiinia.

Elimistö käyttää koliinia, metioniinia ja E-vitamiinia maksassa, jossa syödyn ravinnon pigmentit eli väriaineet (esim. karoteeni) hajoavat. Kun kaikki kasvien sisältämä pigmentti ei hajoakaan kokonaan, se siirtyy ihoon ja rasvakudoksiin. Myös härskiintynyt rasva tai suuri määrä tyydyttymätöntä rasvaa ruokavaliossa voi aiheuttaa saman. Esimerkiksi parasta ennen-päiväyksen ylittänyt pelletti voi sisältää näitä rasvoja.

Koliinin, metioniinin tai E-vitamiinin puutteesta kärsivällä chinchillalla on aluksi kellertävät korvat, jotka ajan myötä muuttuvat oransseiksi. Keltaisuus alkaa korvan juuresta. Taudin edetessä pidemmälle keltaista/oranssia väriä voi ilmestyä myös sukuelinten ja peräaukon alueille sekä vatsaan. Todella vakavaksi päässeessä taudissa koko eläin on kellertävä sekä chinchillalla voi olla puolikovia, kipeitä turvotuksia vatsassa. Avattaessa tällaisen chinchillan nahka on yleensä sisäpuolelta oranssi sekä maksa on muuttunut laikukkaaksi ja kalpean väriseksi.

Keltaisuutta hoidetaan korjaamalla ruokavaliota lisäämällä siihen koliinia, metioniinia ja E-vitamiinia. Ennen tätä kannattaa olla yhteydessä eläinlääkäriin.

 

Lähteet:

Evira (2010)

Laber-Laird: Handbook of Rodent and Rabbit Medicine (1996)

Poli: Chinchilla A-Z Healt & Sickness Bible (2010)

Richardson: Diseases of Small Domestic Rodents (2003)

Mitä lemmikkichinchillan ulkoiset piirteet kertovat sen alkuperästä?

 

Usein villistä chinchillasta puhuttaessa tarkoitetaan Chinchilla lanigeraa, jonka tieteellinen nimi on periytynyt myös paremmin tuntemallemme lemmikkichinchillalle. Todellisuudessa lemmikkichinchillan taustalla on kahta eri chinchillalajia: Chinchilla lanigera ja Chinchilla brevicaudata. Nykypäivän lemmikkichinchilla on näiden kahden lajin risteytyksen tulosta. Nykyään kumpikin näistä lajeista on uhanalaisia.

Chinchilla brevicaudata eli andientsintsilla (eng. Short-tailed chinchilla) elää korkealla Andien vuoristossa. C. brevicaudatalla on lyhyt häntä, pienet pyöreät korvat, litteähkö naama, leveä pää, paksu niska ja sen ruumis on järeä ja kuutiomainen. C. brevicaudata on yleensä C.lanigeraa suurempi ja painavampi (500-800 g). Tiineys kestää 128 vuorokautta, ja turkissa on kerrottu olevan ruskea sävy ja aaltoileva karva. Monista ulkoisista ominaisuuksistakin voi päätellä, että C. brevicaudatat elävät korkeammalla vuoristossa kuin C. lanigeratC. brevicaudatan luultiin jo kuolleen sukupuuttoon, kunnes Jaime E. Jiménez löysi vuonna 2001 luonnonvaraisia yksilöitä.

Chinchilla lanigeraa eli chilentsintsillaa (eng. Long-tailed chinchilla) esiintyy nykyään lähinnä suojelualueella ja sen lähettyvillä Chilessä. C.lanigeralla on pitkä häntä, pidemmät ja suuremmat korvat, C. brevicaudataa ulkonevampi naama ja sen ruumiin muoto on kapea, solakka ja yleensä C. brevicaudataa pienempi ja kevyempi. Turkin värin on kerrottu taittavan syvänsinisestä ruskeaan. Tiineys kestää 111 vuorokautta, kuten lemmikkichinchillalla. Luonnonvaraisena C. lanigeraa on enemmän.

Vaikka meillä on jo vuosikymmeniä ollut yksi laji lemmikkichinchillan asemassa, voi molempien lajien piirteet tulla yksilöissä selvästikin esille. Usein nimenomaan C.brevicaudatan piirteet ovat ihailtuja, esimerkkinä pään muoto ja suurempi, muodokkaampi ruumis.

zora

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

C. lanigeran piirrettä ilmentävä pää

gaia

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

C. brevicaudatan piirrettä ilmentävä pää

 

Lähteet:

After forty years…Alice Kline talks about chinchilla.

Animal Diversity Web. http://animaldiversity.ummz.umich.edu/

Chincare. www.chincare.com

Luonnontieteellinen keskusmuseo. Nisäkäsnimistö. www.luomus.fi/nisakkaat/

The IUCN Red List of Threatened Species. www. iucnredlist.org

 

 

 

Tassunpohjatulehdus

Tassunpohjatulehdus eli ulseratiivinen pododermatiitti on bakteerin aiheuttama (yl. staphylococcus aureus) tulehdus tassunpohjissa. Stafylokokki on chinchillan normaalifrooraan kuuluva bakteeri, mutta se voi aiheuttaa ongelmia joutuessaan väärään paikkaan.

Tassunpohjatulehduksen syynä on jalkapohjien avohaavoihinn päässeet bakteerit. Häkki, jossa on pelkästään verkkotasoja voi aiheuttaa jalkoihin hiertymiä, jotka aukeavat helposti. Samalla lailla mikä muu tahansa tassun pohjat rikkova voi aiheuttaa bakteerien pääsyn avohaavaan. Myös tasot on tärkeää pitää puhtaana tästä syystä.

Tassunpohjatulehduksessa jalkapohjiin muodostuu paiseita ja vuotavia haavoja. Chinchillan jalat voivat olla arat. Paiseet voivat näyttää kasvaimilta, mutta eivät sitä ole. Ne ovat keratinisoitunutta kudosta.

Tassunpohjatulehdus voi olla vaikea hoitaa. Chinchillaa ei voi pyytää olla varaamatta painoa jaloilleen tai laittaa sille suojaavia kenkiä jalkaan. Jalkapohjat parantuvat huonosti, koska niihin kohdistuu jatkuvasti mekaanista rasitusta.

Hoidon ensimmäinen askel on vaihtaa häkin puiset tasot uusiin ja lisätä häkkiin esim. riippukeinuja/pyyhkeitä pehmeäksi alustaksi (muista kuitenkin seurata, ettei chinchilla syö näitä). Häkin tasot olisi syytä myös puhdistaa ja desinfioida päivittäin, että ympäristön bakteerimäärä pysyisi mahdollisimman pienenä. Eläinlääkärireissu ja antibioottikuuri kuuluvat myös hoitoon. Kipulääkekin voi olla tarpeen. Jalkapohjat myös puhdistetaan päivittäin.

Jalkapohjiin kohdistuu enemmän painoa suurikokoisilla chinchilloilla. Chinchillalta jätetään kaikki herkut pois, jotta sen paino ei ainakaan enää nousisi. Tassunpohjatulehdus voi kroonistua, jolloin se on todella vaikea saada pois. Jatkuva verenvuoto jalkapohjien haavoista voi aiheuttaa anemiaa. Hoitamaton tassunpohjatulehdus voi myös edetä luuhun ja verenkiertoon.

 

Kuvan tassunpohjatulehduksesta voi käydä katsomassa esimerkiksi osoitteessa:

http://www.azure-chinchillas.co.uk/data/images/kiera.jpg

 

Lähteet:

http://uk.geocities.com/chinchilla.uk@btinternet.com/Brnmuble.htm

http://www.azure-chinchillas.co.uk/pages/chinchilla_bumblefoot.php

http://www.davidson-chinchillas.co.uk/pages/bumblefoot.php

Giardia

 

Giardia lamblia on yksi chinchilloilla esiintyvistä sisäloisista. Giardia on ruoansulatuskanavassa elävä loinen, joka käyttää isäntäeläimen eli tässä tapauksessa chinchillan suolistossa olevaa ravintoa hyväkseen. Tämä on vaarallisempaa nuorelle, kasvavalle eläimelle, kuin aikuiselle, koska ravintoaineiden puute voi aiheuttaa kasvavalle chinchillalle myöhemmin ongelmia.

Giardia on alkueläin, joka käyttää siimaa eli flagellia liikkumiseen. SIllä on myös imulevy, jolla se kiinnittää itsensä suoliston limakalvon pinnalle.Alkueläimille on tyypillistä lisääntyä elimistössä. Giardia pystyy tarttumaan useisiin nisäkkäisiin, kuten koiriin, kissoihin, chinchilloihin, marsuihin ja ihmisiin.

Giardia esiintyy elimistössä kahdessa eri muodossa: liikkuvana, siimallisena trofosoittiina ja lepomuotoisena kystana. Ulosteessa olevat kypsät kystat ovat tartuntaa aiheuttavia ja kestävät hyvin ympäristöolosuhteita. Uusi tartunta tapahtuu, kun nämä täysin kehittyneet kystat niellään ruoan tai juomaveden mukana. Kystat voivat säilyä tartuntakykyisinä vedessä tai kosteassa, auringolta suojaisessa paikassa jopa kaksi kuukautta.

Tämä alkueläin voi muuttua harmittomasta suolistoloisesta virulentiksi taudinaiheuttajaksi, jos olosuhteet ovat sille sopivat. Stressi, likainen ympäristö, likainen vesi tai alentunut elimistön puolustusjärjestelmä voivat altistaa tälle. Juuri vieroitetut poikaset tai suoliston bakteerikannan epätasapainosta kärsivät chinchillat ovat riskiryhmää. Myös ruokintamuutokset ja juomaveden muutokset ovat mahdollisia syitä.

Giardioosin oireet voivat olla monenlaisia: lisääntynyt ruokahalu, apaattisuus, ripuli (erityisen pahanhajuinen, limainen, vaalea) tai ummetus tai jopa yleiskunnon romahtaminen, joka johtaa lopulta kuolemaan. Oireiden perusteella on usein vaikeaa tehdä diagnoosia, jolloin siihen tarvitaan ulostenäyte.

Tartunnan voi saada ulosteen ja ruoan kautta siten, että ulosteet tai likaiset tassut pääsevät kosketuksiin ruoan kanssa ja toinen chinchilla syö saastunutta ruokaa. Giardia voi tarttua myös ihmiseen tai ihmisen kautta toiseen chinchillaan, jos hän käsittelee ruokaa pesemättä käsiään. Kymmenen Giardian kystaa riittää tartuntaan. Yksi kysta on n. 10×10 µm kokoinen.Itämisaika on 2-3 viikkoa ja myös oireeton eläin/ihminen voi levittää tartuntaa.

Giardian hoitona on chinchillan nesteyttäminen, tehoruokinta sekä metronidatsoli (Trikozol), albendatsoli tai fenbendatsoli (Axilur). Chinchillan häkki tulee desinfioida huolellisesti.

Suomessa ei ole ollut yhtään Giardian aiheuttamaa vesiepidemiaa ihmisillä, koska juomavesi saostus- ja suodatuskäsitellään tehokkaasti. Esimerkiksi USA:ssa chinchilloille suositellaan annettavan vain tislattua vettä suuremman Giardia-vaaran takia. Ihmisten Giardia-tartuntoja todetaan Suomessa vuosittain muutama sata, suurin osa ulkomailta peräisin.

Lähteet:

Ana Claudia Fagundes Gurgel, Amanda Dos Santos Sartori & Flávio Antônio Pacheco De Araújo: Protozoan parasites in captive chinchillas(chinchilla lanigera) raised in the state of Rio Grande do Sul, Brazil.

California Chins

ChinCare

Evira

Hunt Graig: Intestinal Giardiasis

Merck Veterinary Manual

Sosiaali- ja terveysministeriö

Ohjeita kasvatuslauman perustamiseen

 

Laurie Schmelzle, Article Courtesy of Chinchillas.com

Suomentanut Niina Bamberg

Kun kesyn eläinlajin säilyttäminen jää kokonaan kasvattajan käsiin ja sen jatko on luonnollisen karsinnan ulkopuolella, on tieto ja vastuullisuus kasvattajan teoissa tärkeintä. Olemme nähneet miten lonkkavika koirilla, HYPP (lihassairaus) Quarterhevosilla ja hammasvika chinchilloilla voi vaikuttaa suurempaan prosenttiin eläinkantaa kuin se ikinä vaikuttaisi luonnossa. Laji on mahdollista luoda uudelleen hyvin nopeasti. Perinnöllisten sairauksien karsintaa ja kasvatuksen järkevyyttä ei pitäisi koskaan uhrata yksittäisten piirteiden saavuttamiseksi. Edellä mainitut asiat mielessä, tämä artikkeli osoittaa muutamia tärkeitä kasvattamisen perusasioita chinchilloiden kasvatuslauman perustamista koskien.

Chinchilloiden kasvatusta suunnittelevan pitää ottaa huomioon useita tekijöitä, kuten rakenne, väri, turkin laatu, luonne ja koko. Kasvatuslaumaa perustettaessa eläinten valinta on ratkaisevaa. Kantaeläimillä on usein enemmän vaikutusta tulevaisuuteen, kuin laumaan myöhemmin valituilla, koska ne todennäköisesti näkyvät taustalla tulevien eläinten sukutauluissa. Perustettaessa laumaa, kypsien, aikuisten eläinten (9-15 kk) hankkiminen saattaa osoittautua hyväksi apukeinoksi. Syitä tähän ovat:

1. Chinchilloilla on pienempi riski olla hammasvikaisia yksilöitä, jos hammasvika ei näy tässä iässä. Ja siten ne eivät myöskään periyttäisi tätä ongelmaa.

2. Jos chinchillat eivät ole vielä tähän mennessä turkinpurijoita, ne tuskin periyttävät tätä epätoivottavaa piirrettä jälkipolvilleen.

3. Chinchilloiden luonne on jo hyvin vakiintunut ja helposti nähtävä.

Erityiset halutut ominaisuudet jalostuseläimessä ovat tärkeitä vain jos eläin on niiden todennäköinen periyttäjä. Tietyn chinchillan kyky periyttää haluttuja ominaisuuksia on tärkeämpää kuin sen omat positiiviset fenotyyppiset ominaisuudet. Jos löydät ”geneettisen jättiläisen”, sikäli kun tällä tarkoitetaan kykyä siirtää tiettyjä ominaisuuksia jälkikasvulle (esimerkiksi  K887-5R9 Ritterspachin laumasta Yhdysvalloista, joka on tunnettu maailmanlaajuisesti hyvälaatuisten whitejen tuottajana), saatat ottaa pienemmän riskin käyttämällä tällaista sukupuuta kuin vain sattumanvaraisesti valitsemalla jotakin näyttelyissä hyvin pärjännyttä ja hyvännäköistä chinchillaa. On tärkeätä tutkia hyvin tuottavia sukupuita suhteessa siihen, mitä haluat itse tuottaa. Parhaiten tuottaneet eläimet eivät ole usein olleet näyttelyissä parhaiten pärjänneitä, mutta asioista perillä oleva katsaus sukupuuhun selittää nopeasti näiden yksilöiden kyvyn periyttää hyvää laatua.

Chinchilloiden rakenne riippuu suurelta osin eri lajien vaikutuksesta (Chinchilla Brevicaudata, Ch. Lanigera tai Ch. Costina). Brevicaudata chinchillat kehittyivät korkeammalla maastossa noin 4500 metrin korkeudessa. Niiden tuntomerkkeinä ovat suuri koko, lyhyet korvat ja hännät sekä säyseät luonteet. Puhtailla Brevicaudatoilla on yleensä laineikas turkki ja jonkin verran värivirheellisyytä. Costinat kehittyivät lähempänä merenpintaa. Niillä on pidemmät korvat ja hännät sekä yleensä suippo pää ja ruumis. Costinalla on yleensä enemmän temperamenttia kuin ”serkullaan” Brevicaudatalla. Kaikilla värimutaatioilla imartelevan, halutun sinisen värisävyn edistäminen on suurelta osin Costinan vastuulla. Lanigerat kehittyivät kohtalaisella korkeudella ja niiden ominaispiirteet osuvat johonkin näiden kahden muun lajin välimaastoon. Lähes kaikki kesyt chinchillat on luokiteltu Chinchilla Lanigeraksi ja erilaiset kesyt tyypit ovat lähes erottumattomia toisistaan veriryhmien määrityksen näkökulmasta, vaikkakin toisissa kesyissä chinchilloissa näkyy enemmän jonkin toisen lajin fenotyypin vaikutusta kuin toisissa. Tietyt värimutaatiot ovat kehittyneet laumoista, joissa tietyllä lajilla on ollut suuri prosentuaalinen vaikutus. Esimerkiksi Gunning black velvet (huom. black velvetin alkuperäinen nimi on Gunning black ensimmäisen mutaation muistiin merkinneen Bob Gunningin mukaan.) syntyi laumassa, jossa oli paljon vaikutusta Chinchilla Brevicaudatalta. Chinchillas.comin suorittama geenitestaus on antanut ymmärtää, että vaikka nämä kolme kesyn chinchillan lajia eroavat paljon ulkonäöltään, niissä ei ole tarpeeksi geneettistä vaihtelua, että ne voisi lukea todellisiksi alalajeiksi.

Standard on luonnollinen ja alkuperäinen chinchillan väri. On lähes mahdotonta korostaa liikaa korkealaatuisten standard-linjojen tärkeyttä missä tahansa standardien- tai mutaatiovärien kasvatuslaumassa. Korkealaatuinen standard on laadun ja hybridivärien elinvoimaisuuden selkäranka.

Kaikki muut värit ovat mutaatioita, jotka ovat syntyneet sattumalta chinchillakasvattajien laumoissa ja mutaatiot on sitten säilytetty. Kolme yleisintä dominoivaa (tarkoittaen, että tämän värin geeni on dominoiva standardia kohtaan) värimutaatiota ovat Wilson white, Tower beige (hetero beige) ja black velvet. Kolme yleisintä resessiivistä värimutaatiota ovat ebony tai charcoal (tämä ei oikeastaan ole yksi värigeeni, vaan useiden värigeenien yhdistelmä, joka on syntynyt eri laumoissa ja on yleensä helpoin käsitellä resessiivisenä), sapphire ja violet. On myös olemassa useita hybridiyhdistelmiä, joissa eläimessä on useita eri värejä. Yleisiä esimerkkejä tästä ovat rose/beige mosaic (white ja beige), brown velvet (beige ja black velvet), tan ebony tai beige ebony (beige ja ebony), violet velvet (violet ja black velvet) ja sapphire velvet (sapphire ja black velvet). (Huom. Wilson white on epätäydellisesti dominoiva geeni, usein resessiivinen väri näkyy läpi, kuten white mosaic ja silver. Wilson whitellä, silver mosaicilla ja silverillä on sama fenotyyppi. Geneettinen vaihtelu on vastuussa eri yksilöiden värikuvioinnista.)

Kun kasvatetaan dominoivia värimutaatioita, on tärkeätä muistaa, että whiten ja black velvetin värigeeneihin liittyy letaalitekijä. Kumpikaan näistä kahdesta väristä ei voi esiintyä homotsygoottisessa muodossa (huom. poikkeuksena resessiivinen valkoinen). Kuitenkin, esimerkiksi beige voi olla homotsygoottinen ja tulos on homotsygoottinen beige eläin. Kun yhdistetään black velvet ja black velvet, syntyy 25 % vähemmän jälkikasvua. Sama tapahtuu yhdistettäessä kaksi whiteä. Sama sääntö pätee myös yhdistettäessä black velvet hybridi toisen black velvet hybridin kanssa (esimerkiksi white velvet ja black ebony velvet) tai yhdistettäessä white hybridi toisen white hybridin kanssa (esimerkiksi rosé ja violet mosaic). Huomio: yhdistettäessä Wilson white ja black velvet letaalitekijää ei ole (esimerkiksi silver mosaic, rosé jne yhdistettynä black velvetin, black ebony velvetin jne kanssa).

Jotta resessiivinen väri näkyisi (ilmenisi fenotyypissä), eläimen on kannettava tätä geeniä homotsygoottisessa muodossa. Tämä tarkoittaa sitä, että kaikki sapphiret ja kaikki violetit ovat homotsygoottisia sitä tiettyä väriä kohtaan. Jos resessiivinen geeni on vain heterotsygoottinen, eläin on sen värin kantaja. Esimerkiksi standard VC on fenotyypiltään standard, mutta kantaa resessiivistä violet-geeniä.

Ajatellen, että resessiiviset geenit eivät ole heterotsygoottisessa muodossa nähtävillä, on hyvin tärkeää tuntea jalostuseläimen suku. Black velvet, joka kantaa violet geeniä ei usein ole laadultaan yhtä hyvä black velvetien tuottaja kuin puhdas black velvet paritettaessa takaisin puhtaisiin standardeihin tai muihin dominoiviin värimutaatioihin. Resessiivisten värien laatu ei myöskään ole vielä saavuttanut standardien tai edes dominoivien värien laatua. On tärkeätä risteyttää kaikki värit takaisin standardiin muutaman sukupolven välein, jotta hyvä laatu saadaan säilytettyä. Jos risteytetään jatkuvasti mutaatio mutaation kanssa, se rappeuttaa kokoa ja laatua laumassa.

Huolimatta siitä, ovatko kasvatettavat eläimet standardeja vai värimutaatioita, tulisi niillä olla puhdas ja sinertävä sävy turkeissaan, eikä punaista sävyä. Jotta värin sävy nähdään selvästi, täytyy olla harjaantunut silmä ja sopiva valo: erityinen täysspektri loistevalaisin kokoonpano. Pidä mielessä, että niin ympäristölliset- kuin geneettisetkin tekijät voivat vaikuttaa värin puhtauteen. Esimerkiksi beiget chinchillat oksidoituvat lähes aina ja kehittävät turkkiinsa oranssin sävyn ajan myötä ympäristön vaikutuksesta. Sinun täytyy olla tietoinen siitä, millaista värin puhtautta standardisi ja mutaatiovärisi jättävät jälkeensä. Chinchilloilla tulisi olla hyvin valkoiset vatsat (erityisesti etujalkojen välissä) ilman keltaisuutta tai valkoisten karvojen ruskeaa/harmaata kärkeä. Tällainen ruskea/harmaa kärki karvoissa viittaa usein charcoal- tai ebonygeenien läsnäoloon eläimen taustalla. Tämä ei ole toivottavaa ellei eläintä ole tarkoitus käyttää ebonyjen tai ebonyhybridien jalostukseen. Black velveteillä tulisi olla ehjä silkkinen musta pääväri eläimen nenänpäästä hännän tyveen saakka ilman katkoksia. Voi viedä vuoden tai enemmänkin ennen kuin black velvetin väritys on täysin valmis. Black velvetit, erityisesti urokset, tapaavat olla hitaita kehittymään ja usein hitaita lisääntymään. Beigejen tulisi olla siniseen vivahtavia, ei oransseja. Whitejen tulisi olla valkoisia, ei keltaisia tai kermanvärisiä. Black ebonyjen tulisi olla sinimustia, ei punaisia. Sapphiret ovat yleensä oikean värisiä, mutta vatsan valkoisuutta pitäisi seurata. Violettien tulisi olla kiiltävän värisiä ja niiden vatsojen väriä pitäisi seurata tarkkaan: vatsat tapaavat olla kermanvärisiä tai keltaisia, vaikka niiden tulisi olla valkoisia, vaikkakaan tämä ongelma ei enää ole niin yleinen kuin 20 vuotta sitten. Muut mutaatiot, kuten resessiivinen beige tai albiino ovat niin harvinaisia tai vanhentuvia, ettei niiden yksityiskohtiin mennä tässä yhteydessä. Kaikki muut värit (esimerkiksi rosé, brown velvet, tan ebony) ovat pelkästään hybridejä (fenotyyppisiä yhdistelmiä) yllä mainituista väreistä ja niiden värin puhtautta tulisi seurata samalla lailla kuin ei-hybridien kanssa.

Luonne tulisi aina ottaa huomioon valittaessa jalostuseläimiä. Luonteeseen vaikuttaa sekä perinnöllisyys, että ympäristötekijät. Normaaleissa olosuhteissa chinchillan ei pitäisi purra tai olla erityisen stressaantunut. Äärimmäisen stressaantuneet eläimet ovat usein turkinpurijoita. Vaikka turkinpurentaan voi olla useita syitä, sitä pidetään suureksi osaksi perinnöllisenä. Turkkiaan pureva eläin järsii karvat lonkistaan joko molemmilta, tai vain toiselta puolelta. Chinchilla voi purra turkkiaan aika ajoin tai jatkuvasti.

Chinchilloita, jotka ovat oletettavasti jyrsijöitä, vaivaavat hammasviat (huonosti suuhun sopivat hampaat) kuten muita ”jyrsijäserkkujaankin”. Hammasviat ovat hyvin usein perinnöllisiä ja ne pitäisi poimia pois jalostusohjelmasta. Kokeneilla pitkän linjan kasvattajilla on taipumus olla sitä mieltä, että hammasvikoihin liittyvä genetiikka on todennäköisemmin erilaisten geneettisten tekijöiden yhdistelmä (jotka pitävät myös sisällään ympäristöön liittyviä tekijöitä) kuin pelkkä yksi geeni. DNA-tutkimus laboratorioeläimillä, kuten hiirillä ja rotilla, on todistanut, että hammasvikoihin vaikuttava geeniryhmä on vaikeasti määriteltävissä. Hammasvioille alttiilla lajeilla on tapana periä ”alttius” hammasvioille, ennemmin kuin tiettyjä hammasvikaa aiheuttavia geenejä. Kuitenkaan tämä ei tarkoita sitä, ettei hammasvikojen minimalisointiin tarkoitettuja käytännöllisiä ja tehokkaita keinoja olisi. Jos kasvattaja tutkii sukutaulujaan ja tietojaan eläimistään, hän usein huomaa, että hammasvikaisten yksilöiden taustalla on sama toisilleen sukua oleva pieni eläinryhmä. Tällöin pitäisi minimoida tai poimia ne sukulinjat, jotka vahvasti altistavat jälkikasvunsa hammasvioille.

Myös ulkosiitosta tulisi suosia; etenkin hyvälaatuisilla standardeilla. Chinchilloita ei pitäisi sisäsiittää (Huom, sisäsiitoksella voidaan tarkoittaa vanhemman ja jälkeläisen tai sisarusten välistä siitosta. Tai maltillisempana niin, että käytetään vain yhtä urosta monelle naaraalle, jolloin poikasilla on yhteiset isät, kun niitä yhdistetään keskenään.), eikä käyttää läheistä linjasiitosta kuin erittäin kontrolloiduissa olosuhteissa. Chinchillat, joiden ruokavalio sisältää paljon sokeria, saavat hammasvikoja useammin. Nopeasti kasvavat eläimet, resessiiviset sekä resessiiviset hybridit ja chinchillat, joilla on hyvin brevicaudata-tyyppiset päät ovat suuremmassa vaarassa saada hammasvikoja kuin tavanomainen populaatio.

Yleensä naaraschinchillat ovat suurempia kuin urokset. On tärkeätä, että naaraat ovat suunnilleen samankokoisia tai suurempia kuin urokset, joilla ne aiotaan astuttaa. Näin voidaan vähentää synnytyksen komplikaatioita ja sillä voi olla positiivinen geneettinen ja ympäristöllinen vaikutus jälkikasvun kokoon. Yleinen ohje hyvästä astutuspainosta laadukkailla standardeilla on 650 g – 800 g, kuitenkin niin, että korkealaatuisten urosten kohdalla tämän ominaisuuden kohdalla joustetaan enemmän. Dominantit mutaatiot tapaavat olla hieman pienempiä kuin standardit sekä resessiiviset mutaatiot ja hybridit vielä siitäkin pienempiä. On hyvin tärkeätä, että naaraat saavuttavat aikuispainonsa ennen kuin niitä käytetään jalostukseen. Osa chinchilloista ei saavuta täyttä kokoaan kuin vasta 10-12 kuukauden iässä, osa vasta 15 kuukauden iässä tai jopa vielä myöhemmin. Jos keskenkasvuisella naaralla teetetään poikasia, se ei usein itse saavuta täyttä kokoaan koskaan ja saa jatkossa pienempiä poikasia.

Ennen kuin urokset valitaan pääasiallisesti jalostukseen, niiden täytyy saavuttaa lopullinen kokonsa, jotta kasvattaja voi olla varma uroksen riittävästä koosta ja laadusta. Kaiken kaikkiaan on kannattavaa odottaa chinchilloiden kypsymistä täysin ennen niiden laittamista kasvatuslaumaan. Poikkeus on kuitenkin mahdollista tehdä erityisen suurten naaraschinchilloiden kohdalla. Jos nuoresta naaraasta näyttää tulevan poikkeuksellisen suuri tai jos sillä on taipumuksia kallistua lihavuuteen, jotkin kasvattajat päättävät laittaa tällaisen naaraan jalostukseen jo nuorempana.

Kun chinchilloiden näyttelyttäminen on kasvattanut suosiotaan viimeisen vuosikymmenen aikana, ovat erityisen suurikokoiset chinchillat herättäneet paljon kiinnostusta. Kannattaa pitää mielessä, että erityisen suuret chinchillat ovat todennäköisemmin verkkaisempia lisääntymään kuin pienemmät yksilöt. Myös hyvin nopeasti kasvavat eläimet saavat suuremmalla todennäköisyydellä hammasvikoja kuin hitaasti kypsyvät. Suuri koko ei aina ole hyvä asia.

On tärkeää pitää yllä mainitut tietyt ominaisuudet perspektiivissä. Monet osatekijät myötävaikuttavat hyvälaatuiseen chinchillaan, joten ei ole kohtuullista odottaa jokaisen ykköslaatuisen eläimen olevat täydellinen kaikilta ominaisuuksiltaan. Erinomaisella eläimellä on paljon vahvoja ominaisuuksia, mutta harvoin edes ykköslaatuinen chinchilla on täydellinen joka suhteessa. Jokaisen yksilön vahvuudet ja heikkoudet tulisi ottaa huomioon kasvattajan miettiessä yhdistettäviä pareja. Taito parantaa sitä, jota jollakin yksilöllä on, tekee kasvattamisesta taidetta, ja vaaditaan hyvin lahjakas kasvattaja pitämään tätä suuntausta ajan kuluessa.

Käsittää sinun ”laumasi” sitten vain muutaman tai jopa satoja chinchilloita, on kasvattajan ymmärtämys edes perusasioita kohtaan mittaamattoman arvokasta ja hyödyllistä. Aloittamalla laadukkailla eläimillä, kasvattaja on vuosikymmeniä edellä kuin jos hän aloittaisi keskitasoisilla tai heikkotasoisilla eläimillä. Jälkimmäinen tulee käyttämään lukemattoman määrän aikaa ja vaivaa tuottaakseen laatua, jota toiset kasvattajat ovat jo tuottaneet.

 

Lähteinä käytetty myös:

www.gerbiiliyhdistys.fi/gerbiilit/siitos.html

www.greenwoodchinchillas.co.uk

www.csc.fi/molbio/sanasto/html/#G

www.slcry.net

 

Kiitokset kommenteista Maarit Lähdesmäelle ja Laura Niemiselle

Chinchillalle sopivat puulajit

Chinchilla tarvitsee häkkiinsä kovaa purtavaa, jota voi tarjota vaikka oksien muodossa. On tärkeätä, että järsittäväksi tarkoitettu puu on pestyä, kuivattua ja myrkytöntä. Chinchillalle sopivia puulajeja ovat:

Paju (Salix spp.)

Haapa (Populus tremula)

Koivu (Betula spp.)

Omenapuu (Malus spp.)

Pihlaja (Sorbus aucuparia)

Mänty (Pinus sylvestris)

Omenapuu on yleisin järsittäväksi tarjottava hedelmäpuu. Muitakin chinchillalle turvallisia hedelmäpuita kuitenkin on. Pääsääntönä voidaan pitää, että puut, joiden hedelmä sisältää kiven, ovat myrkyllisiä. Ja hedelmäpuut, joiden hedelmä sisältää siemeniä, ovat turvallisia. Esimerkiksi kaikki Prunus-sukuun kuuluvien puiden osat ovat myrkyllisiä hedelmälihaa lukuun ottamatta. Kannattaa kuitenkin vielä varmistaa kunkin erikoisemman puulajin turvallisuus ennen kuin sitä chinchillan häkkiin laittaa.

Puun oksat kannattaa pestä harjan kanssa ja kuivattaa vaikka saunassa ennen häkkiin laittamista. Pienempiä oksia voi kuivattaa miedolla lämmöllä myös uunissa. Kesällä oksat voi jättää pesun jälkeen aurinkoon kuivumaan. Uunissa kuivaamisen etuna on se, että korkeampi lämpö (noin 150 ºC on sopiva) hävittää hyönteiset, homeen, pihkan ja homeitiöt. Useassa lähteessä on mainittu, että mänty tulisi aina kuivata uunissa.

Chinchillan häkissä voi olla puuta myös muussa sisustuksessa. Eläinkaupoissa myytävät pesäkopit ovat yleensä koivu- tai mäntyvaneria, mutta myös esimerkiksi koverretusta koivun rungosta tehtyjä koppeja on olemassa. Häkissä olevat tasot voi tehdä höylätystä koivu- tai mäntylaudasta.

Chinchillan häkkiin laitettavat puut eivät saa olla käsiteltyjä tai maalattuja. Myös pihkainen puu on chinchillan turkin kannalta hankalaa. Kuivatut oksat ja rungot tulisi säilyttää ilmavasti, ettei puiden pintaan pääse muodostumaan hometta.

 

Lähteet:

Halkka, Kaaro, Valste & Vuokko: Suuri suomalainen luonto-opas

http://www.luontoportti.com

http://anemoneniityn.arkku.net/artikkelisuomalaisetkasvit.php

http://www.chinchillas2home.co.uk/safewoods.htm

http://jaxchinchillarescue.webs.com/chinchillasafewood.htm

http://www.chincare.com/Pages/SafetyandSuppliers.htm#safevstoxicchews

http://msngroup.aimoo.com/BirdBrainz/appleseeds.msnw.htm