Mikä on chinchilla?
-Niina Bamberg
Sinsu, villahiiri, cincu, kinkku, siiseli tai myyrä. Lajin nimi vääntyy harrastajien suussa moneen muotoon. Lemmikiksi chinchillat ovat alun perin päätyneet turkistarhauksen kautta. Chinchilla kantaa siis päällään maailman hienointa ja halutuinta turkkia, jossa yhdestä karvatupesta kasvaa useita kymmeniä ohuita karvoja.
Kysymyksessä on siis kaukaa Etelä-Amerikasta kotoisin olevan jyrsijä, chinchilla lanigera. Chinchillaa on olemassa edelleen myös luonnonvaraisena Chilen alueella, mutta se on lajina erittäin uhanalainen ja sen pelastamiseksi yritetään tehdä töitä.
Tällä hetkellä luonnonvaraisen chinchillapopulaation koko on muutamia tuhansia yksilöitä ja määrä laskee koko ajan. Chinchillan elinympäristö tuhoutuu esimerkiksi puiden kaatamisen ja kaivostoiminnan takia. Lisäksi sen luontaisten vihollisten määrä alueella on lisääntynyt.
Chinchilla on hämäräaktiivinen eläin eli se heräilee illalla ja puuhastelee häkissään lähinnä öisin. Tämä puuhastelu voi tuottaa myös ääntä eli chinchillan häkkiä ei välttämättä kannata sijoittaa makuuhuoneeseen. Häkissä puuhastelun lisäksi chinchillan täytyy päästä temmeltämään vapaana vähän suuremmallakin alueella. Omistajastakin on usein hauska seurata chinchillakaverin spurttailua ja hyppelyä. Spurttailu tulisi pyrkiä toteuttamaan joka päivä tai minimissään pari kertaa viikossa.
Chinchillan hoito on helppoa. Se tarvitsee häkin, kopin, hyppelytasoja (lautaa, puusiltoja, oksia), juomapullon ja ruokakupin. Heinää varten on hyvä olla heinähäkki ja hampaiden hoito luonnistuu rautakaupasta saatavan suomalaisvalmisteisen Siporex-kiven avulla. Jos nyt haluaa ruveta oikein sisustamaan chinchillan asumusta, voisi harkitsemisen arvoisia vinkkejä olla fleeceriippumatto, käsittelemättömästä puusta tehty viinipulloteline tai postitusputket.
Ruoaksi chinchilla tarvitsee laadukasta, homeetonta timoteiheinää ja laadukasta pellettiä. Pelletin laadulla on oikeasti paljon merkitystä, koska se on heinän lisäksi ainoa chinchillan saama ravinto. Suomesta saa tällä hetkellä sellaisia sopivia pellettejä kuin: Mästers (Lemmikkiexpress myy), Teurligs ja Altromin. Eläinkaupoista kysyessä voidaan chinchillan ruoaksi suositella huonolaatuisia (esim. vitamiini- ja kivennäisainemäärät) tai sekoituspellettejä, jotka eivät ole sopivaa ravintoa. Chinchilla on ruokailessaan valikoiva, joten siemensekoitusta syödessään se jättää syömättä sen mielestä huonot ja syö vaan lempparit. Tällöin tasapainoinen ruokavalio ei voi millään toteutua. Lisäksi siemenet voivat olla haitallisia chinchillan ruoansulatukselle. Myös kaikki eläinkaupan hyllystä löytyvät herkkutangot yms. voi suosiolla jättää hyllyyn.
Chinchillalle ei ole pakko antaa mitään herkkuja, mutta lähes kaikki chinchillanomistajat tietenkin antavat. Hyviä herkkuja pari kertaa viikossa annettavaksi ovat ohuet kuivatut (omenapuun) oksat, erikoisheinä, yrttisekoitus (pieni määrä), parin cm pala lakritsijuurta, pieni pala näkkäriä (ei siemeniä), kuivattu porkkana, kuivattu voikukka, kuivattu ruusunmarja. Myös alfa-alfa heinäpellettejä voi antaa silloin tällöin ja erityisesti tiineille tai imettäville naaraille.
Kiellettyjä herkkuja ovat kaikenlaiset siemenet ja pähkinät. Ne ovat liian rasvaisia chinchillan elimistölle ja voivat vetää vatsan löysälle. Kaikki paljon tärkkelystä sisältävä on myöskin kiellettyä, koska ne voivat aiheuttaa suoliston epätasapainoa. Vihreät vihannekset voivat saada chinchillan kaasuuntumaan.
Heinän ohella tai jopa sijasta chinchillalle voi antaa heinäpellettiä tai heinäbrikettiä. Tässäkin on huomioitava, että pellettien tai brikettien pääraaka-aine on timotei. Alfa-alfapohjaiset vaihtoehdot sisältävät liikaa kalsiumia, josta chinchillan elimistö tykkää muodostaa kivuliaita virtsakiviä. Hampaiden kannalta paremmuusjärjestys on heinä, heinäbriketti, heinäpelletti.
Kun olet hommannut ensimmäisen chinchillan, rupeaa kohta hyvin todennäköisesti mieli tekemään toista. Helpoimmalla pääset, jos omistat uroksen ja käytät sen kastraatiossa ennen tyttöystävän hommaamista. Sen jälkeen on elo huoletonta, eikä jälkikasvun ilmaantumisesta tarvitse huolehtia. Jos jälkikasvu on kuitenkin toiveissa, hommaa ensin kolme häkkiä. Urokselle, naaraalle ja vieroitetuille poikasille. Jos poikueessa on molempaa sukupuolta, kannattaa myös ne erottaa toisistaan siinä 3 kuukauden iässä. Kun häkit ovat valmiina, voit kerrata oman sinsusi sukutaulun sekä terveystiedot ja ruveta etsimään eri sukuhaarasta olevaa, väriltään sopivaa, tervettä puolisoa.
Chinchillan kanssa voi harrastaa myös näyttelyitä, joita Suomen Lemmikkichinchillat ry järjestää 3-4 kertaa vuodessa. Näyttelyssä rekisteröity chinchilla voi saada tuomarin puolueettoman arvion ulkomuodostaan ja/tai pet-luokassa arvion sen lemmikkiominaisuuksista. Lisätietoa näyttelyistä löytyy Suomen Lemmikkichinchillat ry:n sivuilta: http://www.chinchilla.fi/nayttelyinfo/ Ensikertalaisia ei purra, vaan toivotetaan lämpimästi tervetulleiksi mukaan harrastamaan.
Kaiken kaikkiaan chinchilla on mukava lemmikki ja myöskin yksi maailman söpöimmistä eläimistä. Itselleni positiivisia puolia ovat yksinkertainen hoito, pitkäikäisyys, älykkyys sekä tietenkin mukava harrastusporukka.
Lähteet:
Amy Deane: Ecosystem Restoration and Alternative Agro-Pastoral Resources in North Central Chile
http://www.iucnredlist.org/
————————————————————————-
Chinchillan rotumääritelmä löytyy Suomen Lemmikkichinchillat ry:n sivuilta.
Suomen Lemmikkichinchillat ry:n hoito-ohjeen löydät täältä.
Maarit Lähdesmäen kirjoittama hoito-ohje löytyy täältä.
Alla kirjoittamiani tai kääntämiäni artikkeleita, jotka on julkaistu jo aiemmin Chinchilla-lehdessä:
Chinchillalle sopivat puulajit
Mitä lemmikkichinchillan ulkoiset piirteet kertovat sen alkuperästä?
Ohjeita kasvatuslauman perustamiseen
Miksi chinchillalle tulee niin harvoin kasvaimia?